Arkemme täyttyy mitä moninaisimmista kiireistä. Koulu ja ehkä työt sen ohella asettavat omat paineensa, ystävyyssuhteita tulisi ylläpitää ja samalla käydä harrastuksissa. Kuka sanoi, että esimerkiksi ystävyyssuhteet olisivat itsestään selviä asioita elämän ristiaallokossa? Mistä meillä tänä päivänä ylipäänsä on edes varmuutta?

Osallisuus joihinkin ryhmiin ja yhteisöihin on meille pakollista. Synnymme kaikki jonkinlaiseen perheeseen, olemme velvoitettuja opiskelemaan elämästämme tietyn ajanjakson ja olemme kaikki jonkin valtion kansalaisia. Tärkeimmiksi muodostuvat yhteisöt voimme kuitenkin yleensä itse valita. Näitä ovat juuri ne elämän kiinnekohdat: ystävyyssuhteet ja harrastukset, elämämme suola. Silti sitoutuminen johonkin toimintaan tuntuu pelottavan. Harrastuksen aloittaminen vie aikaa, vaatii panostusta ja jostakin muusta karsimista. Eritoten yhteiskunnallinen vaikuttaminen näyttäisi saavan ihmiset varuilleen. Eihän minulla ole aikaa sellaiseen? Onko panostuksellani mitään sijaa tässä suuressa maailmassa? Ketä minun osallistumiseni hyödyttää?

Lukion toisella vuosikurssilla tulin ottaneeksi osaa koulumme kummikylätoimikunnan toimintaan. Myönnän itsekin olleeni valinnastani aluksi hieman epävarma, viehän koulutyökin jo itsessään paljon voimia. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että on parempi katsoa kuin katua. Ei vaadita isoa joukkoa saati isoja tekoja, jotta pienen tytön koulunkäynti ja terveys saadaan mallilleen Intiassa. Ei vaadita suuria uhrauksia, että jopa kokonaisen kylän lapset saadaan kouluun Etiopiassa.

Epäitsekäs toiminta tuottaa loppupeleissä myös toimijalle itselleen onnistumisen kokemuksia ja tärkeyden tunnetta. Vielä enemmän epäitsekäs toiminta näkyy jonkun toisen elämässä. Miksi siis epäröimme ajatella välillä muitakin, heitäkin, jotka eivät arjessamme ole läsnä? Miksi uhraamme aikaamme toisinaan asioihin, jotka eivät tunnu hyödyttävän ketään, kun voimme pienillä teoilla saada aikaan jotain korvaamatonta? Joskus vähän meidän elämässämme voi olla merkittävän paljon jonkun toisen omassa.

Hannele Tulkki